Konferensseja ja kemuja

Kesäkuu mentiin tukka putkella. Kirjaimellisesti. Juoksukilometrejä kertyi mittariin 119, ja sen lisäksi piti vielä juosta kaiken maailman akateemisissa riennoissa. Juhannusta seurannut viikko oli varmaan vuoden intensiivisin; oli kaksi konferenssia, jotka meni päällekäin ja sitten oli kahdet treffit Newcastlessa. Kun perjantai koitti sammahdin heti miten kotiin päästyäni kello yhdeksän.

Konferensseista toinen oli ihan pienimuotoinen; meidän (ensimmäisen vuoden tutkijakoulutettavien järjestämä) konferenssia sosiologisten opintojen opiskelijoille. Pääsin esittelemään työtäni samassa vaiheessa oleville kolleegoille. Hyvin meni. Ja kehujakin tuli. Kummallista. Toinen konferenssi olikin sitten Manchesterissa, useamman päivän juttu, joten tuli matkattua kaupunkejen väliä ihan kiitettävästi.

Kyseessä oli Manchesterin yliopiston ja EU komission sponssaama ydinjätteen loppusijoitus-konferenssi. Oli ruotsalaista ja suomalaista puhujaa. Siellä röyhisteltiin puhujien toimesta rintaa, kuinka pohjoismaat on tässä asiassa edelläkävijöitä, ja Suomi erityisesti tällä hetkellä. Yleisön puolella istuttiin kriittisemmin. Tai no istuin. Siellä oli juliste esiteltävänä. Kainostelin, mutta kävin pitkät keskustelut erään sveitsiläisen harmaahapsisen insinöörin kanssa. Mukava heppuli. Haastava keskustelukumppani. Ja niin ydinvoima-alan insinööri. Oli vaikea ymmärtää, että alan ihmiset ei voi toimia omassa kuplassaan.

Mutta se kuvasti yleistä ajatusmaailmaa siellä. Muutama yhteiskuntatieteilijä esitelmöi, ja ne ammuttiin alas "teidän työllänne ei ole mitään arvoa täällä" ja "ketä te olette meitä arvostelemaan"-tyyppisillä kommenteilla. Kaikkein paras/pahin toteamus oli ehkä kun eräs insinööri halventavasti rinnasti yhteiskuntatieteilijät normaaleihin tiedemiehiin. Koska me ollaa epänormaaleja. Tietenkin. Positiivisena seikkana tosin se, että ainakin osa meidän yliopiston insinööreistä oli ihan puulla päähän lyötyjä tällaisista kommenteista. Sai ihan eri näkökulman näihin meidänkin ihmisiin siis myös. Vaikka sielläkin on ahdasmielisyyttä, niin avarakatseinen laboratorio on verrattuna yleiseen mielipiteeseen. Tai siltä vaikuttaa.

Supervisor S oli mini-tuuba otsassa näiden kommenttien jälkeen. Totesi, että monta vuotta on tehnyt töitä tiedemiehien kanssa eri aloilta, mutta missään ei ihmiset ole olleet yhtä herkkänahkaisia ja tylyjä kun muilla tieteen aloilla. Mutta hengissä selvittiin!

Konferenssien jälkeen otin yhden päivän vapaan ja suuntasin Newcastleen perjantaina, jossa hengasin eka J:n ja sen toisen puoliskon kanssa. Olivat tulleet maisemia katselemaan ja J halusi näyttää, missä kuluti kolme vuotta elämästään. Käytiin BALTICissa katsomassa surkea näyttely, mutta se korjaantui sillä, että ostin uudet korvikset museon kaupasta ja käytiin kaffella. Oli ihan kiva päivä. Ja outoa. Tavata uusi ihminen tollalailla, kun tietää kaikki taustat, mutta ei tiedä kuinka paljon toinen tietää, että tiedän. Joka tapauksessa hyvin meni. Iltapäivän hengasin sitten W:n kanssa, vaikka olinkin aika kehno juttukumppani, kun alko viikko painaa päässä.

Kuluva viikko on onneksi ollut vähän rauhallisempi. Fudista ja juoksua. Toimisto on ollut jotenkin äärimmäisen ahdistava, joten töitä tuli tehtyä ulkona ja sisällä ympäri kaupunkia. Suju verrattaen kiitettävästi. Torstain supervisionissa laadittiin pelisuunnitelma syksyn konfirmaatiota ja Fukushima-projektia varten. Deadlineja on monta ja ne on kovia, mutta onpa konkreettisia välietappeja sitten. Hyvä! Elokuun puoleenväliin saa vetää ihan tositarkoituksella, ja sitten voi hyvillä mielin huilata hetken kun pääministeri tulee katsastamaan Sheffieldin mageat nurkat ja lähitienoot.

K tuli spontaanivisiitille perjantai matkalla Norwhichista Aberdeeniin. Oli puhumassa merilevistä kolmen päivän konferenssissa. Syötiin keksejä ja kotitekoisia burgereita ja ranskiksia. Katsottiin fudista. Käytiin noutamassa mun sininen salama pyörähuollosta ja suunniteltiin Shetlannin lomaa. Viikon päästä ollaan kaukana pohjoisessa telttailemassa ja polkemassa pyörää ristiin rastiin Shetlannin pääsaarella. Lautta lähtee Aberdeenista perjantaina klo 19. Jännitystä!

Eilen illalla kävin juhlistamassa supervisor S puolivuosisatasia, joita juhlittiin Tour de Francen tunnelmissa. Pippalot oli hienot ja kävelymatka täältä Sheffieldin Jakomäestä Kulosaareen oli aika vaikuttava. Kylän pisteet nousi silmissä. Pippalot oli mahtavat, vaikka toinkin yleistä keski-ikää alaspäin roimasti. Pääsin kuitenkin tutustumaan S:n entisiin ja viimeisillä metreillä olevia opiskelijoita, joka oli aika mahtavaa. Pääsin myös hieromaan lähempää tuttavuutta jo ennestään tutuhkojen tovereiden kanssa. Niin ja ruokakin oli erinomaista. Mutta en muuta odottanuktaan. Niin ja synttäri-Fazerin sininen sai erinoimaisen vastaanoton.

Puolen tunnin päästä alkaa olla aika suunneta asemalle ja kohti Aberdeenia. Toivottavasti Tour de France ei ole ruuhkauttanut asemaa ihan täysin. Polkijat kisaavat tänään siis Sheffieldissä. Lähtivät eilen liikenteeseen Leedsistä ja päätyivät Harrogateen. Tänään matka alkoi Yorkista ja päättyy tänne jossain. Eilen kisaa katseltiin keskusta ihan tositarkoituksella isolta screeniltä, kas näin.